Moninaisuuden maustetori
Moninaisuus on maailman tarkastelemista marakeshilaisena basaari-katuna. Samaa kujaa kulkevat jalankulkijat, skootterit, autot, hevosajoneuvot, potkulaudat, polkupyörät, kottikärryt sekä rullatuolit. Tottumattomalle tunnelma vaikuttaa kaaottiselta, mutta kaikki mahtuvat liikkumaan sopuisasti ilman isompia yhteentörmäyksiä. Basaarista voit ostaa uusinta teknologiaa, mutta myös tuotteita, jotka ovat jääneet muualla pois aktiivikäytöstä jo satoja vuosia sitten. Hajumaailma on sekoitus huumaavia eksoottisia tuoksuja, mutta myös mädäntynyttä ja pilaantuvaa löyhkää. Samalla kujalla myydään raakaa lihaa, tuoreita vihanneksia, uunilämpimiä leipiä, erivärisiä mausteita, monen muotoisia pähkinöitä, papuja ja hedelmiä, hittilevyjä, muotivaatteita ja perinteellisiä kaftaaneja. Basaarikuja on kuin maailma pienoiskoossa, moninaisuutta värikkäimmillään.
Taide- ja kulttuurialoilla moninaisuus käytännössä tarkoittaa eri taustoista, identiteeteistä ja kokemuksista tulevien ihmisten osallistumista ja näkyvyyttä itse taiteen tekemisessä, esittämisessä ja vastaanottamisessa. Se kattaa sukupuolen, etnisen taustan, kielen, iän, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen ja sosioekonomisen aseman – sekä niiden risteymät. Moninaisuus ei ole vain vaiettua esittämistä tai hiljaista osallistumista, vaan moninaisuudessa on myös kysymys vallasta, tilasta ja mahdollisuuksista. Kenen äänellä puhutaan? Kenen alueella toimitaan ja kenellä on mahdollisuus toimijuuteen.
Taide ja kulttuuri esitetään usein peilinä yhteiskunnalle, mutta sillä on myös tärkeä rooli sen muokkaajina. Kun moninaisuus toteutuu, taide puhuttelee laajempaa yleisöä ja tarjoaa tilaa myös marginaaleille tarinoille ja vähemmistöjen näkökulmille. Esimerkiksi suomalaisessa teatterissa on viime vuosina nähty enemmän esityksiä maahanmuuutosta ja sukupuolen moninaisuudesta sekä tarinoita yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta. Tämä on merkinnyt taiteellisia valintoja, mutta kyse on ollut myös taidepolitiikasta, yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta.
Moninaisuuden edistäminen on aktiivista työtä. Taidekentällä on myös rakenteellisia esteitä: apurahojen jakautuminen, koulutuksen saavutettavuus ja verkostojen sulkeutuneisuus estävät monien pääsyn alalle. Vammaistaiteilijat kohtaavat usein fyysisiä ja asenteellisia esteitä, jotka rajoittavat heidän mahdollisuuksiaan osallistua täysipainoisesti taide- ja kulttuurielämään.
Moninaisuus ei ole uhka taiteen laadulle – päinvastoin. Se rikastuttaa ilmaisua, haastaa vakiintuneita muotoja ja synnyttää uusia tapoja tehdä taidetta. Monimuotoisuus tuo myös uusia yleisöjä taiteelle. Kun eri taustat ja kokemukset kohtaavat, syntyy dialogia ja ristiriitoihin löydetään yhteisymmärrystä. Taide on alue, missä yhteiskunnan monimuotoisuus kehittyy ja jalostuu.
Moninaisuus taide- ja kulttuurialoilla on nykyaikana välttämättömyys. Se tekee taiteesta elävämpää, reilumpaa ja merkityksellisempää. Moninaisuus tarjoaa mahdollisuuden jokaiselle tulla nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi.
Tarinoita projektimetsästä
Elävä metsä
Misa-majava makoili patonsa päällä tuijotellen väreilevää veden pintaa. Siinä liukuivat edestakaisin pitkien raajojensa avulla liikkuvat vesimittarit. Siellä täällä saattoi nähdä myös vesihiipparin heiluttelemassa itseään veden pinnalla eikä saa myöskään unohtaa kelliäisiä, vetiäisiä, malluaisia tai hopeaseppiä. Yläpuolella lentelivät sudenkorennot ja sinisiipiset neidonkorennot ja rantapöheikössä oli monenlaisia mönkijöitä touhuissaan. Koko metsä oli täynnä elämää. Oli suuria hirviä ja pienen pieniä ötököitä. Kaikilla oli omanlaisensa kiireet ja askareet ja kaikki tuntuivat sopivan tänne. Joskus Misa pohdiskeli eikö vähempikin riittäisi. Pitääkö metsässä olla niin monenlaisia asukkaita?
Pirkka-pöllö kuuli Misan pohdiskelevan ääneen ja päätti kertoa Misalle metsän moninaisuudesta ja kuinka kaikilla on oma roolinsa ja tehtävänsä. Misa säpsähti hereille unenhuuruisista ajatuksistaan, Pirkka-pöllön aloittaessa luentonsa.
– Katsos Misa kaikella ja kaikilla on tarkoituksensa. Esim. me pöllöt pidämme metsässä myyräkannan kurissa. Äläkä please, mainitse tästä Mitja-myyrälle!…mutta ilman meitä pöllöjä myyriä olisi liika ja myyrät vahingoittaisivat puiden juuria ja puiden määrä vähenisi ja pian meillä ei olisi metsää, Pirkka selitti Misalle.
– Sitten muurahaiset taas rakentavat maanalaisia käytäviä, jotka ilmastoivat maata ja auttavat veden imeytymisessä. Ne myös levittävät kasvien siemeniä ja ovat hyödyllisiä, mutta esimerkiksi hevosmuurahaiset vahinkoittavat puita ja onneksi myyrät taas syövät muurahaisia. Ja sitten monet pienet lentävät öttiäiset ja kimalaiset pölyttävät kukkia, mikä mahdollistaa kasvien lisääntymisen. Ilman pölyttäjiä metsän kasvilajisto köyhtyisi nopeasti. Näin monimuotoinen metsä toimii kuin orkesteri: jokainen eläin on kuin oma soitin, jolla on oma sävelensä. Jos yksi ääni puuttuu, koko sävelmä muuttuu.
Misa kuunteli tarkkaavaisesti selitystä, mutta lopulta hän keskeytti Pirkan kysymällä:
– Entä majavat, mitä me majavat soitamme tässä orkesterissa?
– Te soitatte…te soitatte suutanne, sanoi Pirkka ja siipiään läpäyttäen lähti lentoon selkeästi harmistuneena, kun hänen luentonsa oli keskeytetty.
Moninaisuus on astumista oman laatikon ullkopuolelle. Moninaisuus on maailman katsomista toisesta kulmasta, kuuntelemista, dialogia sekä omien ennakkoluulojen unohtamista. Kun puhumme moninaisuudesta projektikontekstissa on hyvä tehdä itselleen muutamia kysymyksiä. Tämä auttaa meitä poistumaan omasta kuplastamme.
TEHTÄVÄ
Pohdi seuraavia kysymyksiä oman projektisi näkökulmasta:
- Kenelle teemme tätä projektia?
- Ketkä eivät ole mukana? Miksi?
- Kuinka huomioidaan erityistä tukea tarvitsevat?
- Vahvistaako toiminta ennakkoluuloja tai tuetaanko eri taustaisia ihmisiä?
- Onko kaikilla aidosti mahdollisuus osallistua
- Onko projektin toiminnat saavutettavia kaikille?
