“Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa.” Gro Harlem Brundtland, 1987
Kestävän kehityksen huomioiminen on osa nykyajan projektisuunnittelua. Eri rahoitusohjelmat velvoittavat meitä pohtimaan ns. horisontaalisia periaatteita, joiden juuret juontavat YK:n Agenda2030:n. Emme ole siis vain vastaamassa hankehakemuksessa ilmaistuun tarpeeseen, vaan myös luomassa parempaa maailmaa osana kansainvälisesti ohjattua poliittista ohjelmaa.
Agenda 2023 on vuonna 2015 YK:ssa sovittu kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma. Se sisältää 17 tavoitetta, jotka sopimuksessa mukana olevien maiden tulisi yhdessä saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. Tämän lisäksi jokainen maa on laatinut omat kansalliset ohjelmat toimenpidesuunnitelmineen. Tämän vuoksi Agenda 2030 näkyy kaikkialla, missä liikutellaan yhteisiä rahavaroja ja siksi on viisautta perehtyä sisältöihin hieman paremmin. Muista myös vanha sanonta
Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat
Olennaista kuitenkin on, että horisontaaliset periaatteet ovat aidosti ja rehellisesti mukana hankkeen arjessa, eivätkä vain miellyttääksemme rahoittajan toiveita. Kyse on kuitenkin yleisesti hyväksytyistä hyvistä asioista ja se helpottaa tehtävää. Kaikkia 17 periaatetta ei varmasti saa sopimaan jokaisen toteutukseen ja siksi on olennaista käydä listaa läpi oman hankkeen näkökulmasta ja keskittyä olennaisiin asioihin.
Kestävästä kehityksestä puhuttaessa rajaamme keskustelun helposti koskemaan vain luontoa ja sen suojelua. Kyse on kuitenkin laajasta kokonaisuudesta, missä pyrimme viemään kehitystä koko yhteiskunnan tasolla ja sen eri alueet huomioiden, parempaan suuntaan. Kestävässä kehityksessä on kysymys yksilöiden, yhteisöjen, koko yhteiskunnan ja maailman paremmasta tulevaisuudesta. Tällöin meidän pitää ymmärtää kestävä kehitys kaikkea toimintaa ohjaavana periaatteena ja sen pitää integroitua myös osaksi projektisuunnittelua. Meidän pitää siis aidosti pohtia, millä tavalla projektimme voi olla osa ratkaisua, eikä vain jokin ulkopuolinen irrallinen toiminta, vaan sen toiminnat ovat omalta osaltaan edistämässä kestävän kehityksen tavoitteita.
Eksponentiaalinen kasvu
Usein kuulee esitettävän väitteen, ettei minun tai meidän pienen yhteisön, kaupungin tai maan tekemisellä ole mitään merkitystä, koska kiinalaiset… Toisaalta ymmärrämme, että kaikki kehitys lähtee pienestä, yhdestä muutoksen tekijästä liikkeelle eli kaiken alkuna on se yksi pieni alkutekijä. Jokaisen tekemisellä ja teolla on merkitys. Minä voin vaikuttaa maapallon kehitykseen. Minä voin olla se ensimmäinen, ykkönen, mistä lähtee liikkeelle eksponentiaalinen kasvu.
Eksponentiaalinen kasvu on kiehtova ajatus. Kuinka yhdestä lähtee liikkeelle kasvu, jonka suuruus ja määrä täyttävät koko maailmaan. Raamatusta on monille tuttu kertomus hapatuksesta ja taikinasta kuinka pienestä hapanjuuresta koko taikina hapattuu. Tai toinen muinainen kertomus shakinkeksijästä, joka pyysi intialaiselta ruhtinaalta palkkioksi pelin keksimisestä riisin jyviä eksponentiaalisen kasvun periaatteen mukaisesti siten, että ensimmäisestä ruudusta saa yhden, toisesta kaksi, kolmannesta neljä jne. Koska shakkilaudassa on 64 ruutua, muodostui riisinjyvien kokonaisluvuksi 18 446 744 073 709 551 615. Nykyään sosiaalisessamediassa kiertää myös kysymys, haluaisivatko ihmiset heti miljoonan vai kuukauden ajan joka päivä yhden sentin toiseen potenssiin korotettuna kolmenkymmenen päivän ajan eli ensimmäisenä päivänä sentin, toisena kaksi, kolmantena neljä, neljäntenä kahdeksan jne. Arvaatte varmaan lopputuloksen, kumpi vaihtoehto olisi kannattavampi?
Arvoihin sitoutumisen merkitys on niiden vaikutusten leviämisessä. Vaikka toiminta tuntuu pieneltä ja mitättömältä aluksi, niin sen vaikuttavuus paljastuu pidemmällä ajalla. Yhden ihmisen, yhden toimijan vaikutus näyttää aluksi pieneltä, mutta kun samoja arvoja jakavia toimijoita on useita, niin vaikutukset alkavat näkyä. Yhdenkin toimijan arvoilla on siis merkitystä.
Agenda 2030 ja muut kestävän kehityksen ohjelmat ovat vain raameja ja yksilöt laativat niihin sisällön. Kehityspolkuja on useita ja meillä on mahdollisuus antaa sisältö näihin raameihin. Projektin arvopohjaa laatiessa, voimme kysyä minkälaisen tulevaisuuden haluamme ja miten voimme vaikuttaa siihen? Maailma ei ole vielä valmis.
Tarinoita projektimetsästä
Tabula rasa
Pirkka-pöllö oli saanut ystäviltään Onni-oravalta, Mitja-myyrältä ja Misa-majavalta syntymäpäivälahjan. Päällä olevassa kortissa luki, että ystävät olivat halunneet antaa hänelle tabula rasan. Pirkkaa hieman jännitti avata pakettia, sillä vaikka hän yleisesti ottaen tiesi kaikesta kaiken, niin hän ei ollut koskaan kuullut tabula rasasta! Hän arveli sen olevan jotain eksoottista syötävää ja mielessään jo makusteli herkullisilla aromeilla.
Varovaisesti Pirkka availi pakettia ja pyrki poistamaan kääreperin rikkomatta sitä, koska näin hän oli oppinut tekemään. Käärepaperin voisi uudelleen käyttää myöhemmin, jonkun muun lahjan kääreenä. Itseasiassa tämäkin paperi taisi olla hänen viime vuotinen käärepaperi, johon hän oli käärinyt Misa-majavan lahjan.
Paperin alta paljastui taulu, jossa oli kauniit kehykset. Pirkka käänteli taulua ja hänen silmistään näkyi hämmästys. Hän käänsi taulun uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, mutta vaikka hän käänsi taulun kuinka monta kertaa tahansa, niin se oli tyhjä. Hän oli saanut tyhjän taulun! Sitten hän huomasi taulun mukana tulleen lapun – Maalaa tähän haluamasi kuva!
Ensiksi Pirkka oli kummastunut, mutta vähitellen hänen pöllön kasvoilleen levisi hymyksi tulkittava ilme. – Tämähän on mahtavaa! Saan itse päättää mitä taulu esittää. Kuvan täytyy vain mahtua näiden raamien sisälle.
Pirkka asetteli tabula rasan eli lahjaksi saamansa tyhjän taulun pesänsä seinää vasten odottelemaan inspiraation saapumista ja sitä hän asteli odottelemaan pesäpuunsa oksalle.
TEHTÄVÄ
