Raha ratkaisee
Erään kotimaisen draamasarjan “tiiserissä”, sanotaan, että maailmassa on vain yksi uskonto ja se on raha. Tällä kyynisellä repliikillä pyyhitään kaikki eettinen hyvyyden tavoittelu likaviemäriin ja päästetään Danten helvetin 9. piirin kuoleman synnit irti, etunenässä ahneus. Voimmeko kuitenkin löytää rahaakin merkityksellisempiä tekijöitä, jotka ohjaavat projektin toimintaa eettisellä asteikolla mitattuna arvokkaampaan suuntaan. Rahoittajat haluavat lähtökohtaisesti rahoittaa ihmisten hyvinvointia edistäviä, maailman tilaa parantavia tai inhimillisen kulttuurin kauneutta kehittäviä asioita. Poliittiset ohjelmat ja -strategiat sisältävät vahvan arvolatauksen ja piiloviestin itsessään: “I have a dream!” Taloudellisella tuella halutaan vahvistaa niitä aktiviteetteja, joiden energia perustuu ylevempiin tavoitteisiin, arvoihin. Voivatko arvot olla projektin mega-tarkoitus? Voivatko, ne olla projektin ydin, josta kumpuavat hyvät ja kauniit tavoitteet sekä toimenpiteet? Vai alistummeko kyynikkoina uskomaan “mammonaan”, kaiken takana vaikuttavana voimana?
Projektin rahoittaja pyytää meitä määrittelemään arvot. Joskus arvot on määritelty etukäteen ja meidän tehtävämme on kirjoittaa auki, kuinka ymmärrämme niiden sisällön tai kuinka toteutamme arvoja omassa projektissamme. Saarnastuolista on helppo julistaa sunnuntaisin kauniita ajatuksia, mutta toista on asioiden käytäntöön vienti arkimaanantaisin. Arvot tuntuvat olevan irti projektin käytännön toteutuksesta tai niiden olemassa oloa ei tiedosteta tai ajatella. Arvojen määritteleminen, niistä keskusteleminen ja niiden olemassa olon näkyväksi tekeminen on nykyajan projektielämässä välttämätöntä. Ne ovat osa brändiä. Ne ovat osa viestintää. Ne ovat julkisen elämän uskonto, joka takaa meille pääsyn saman mielisten seurakuntaan. Arvot ja niiden toteuttaminen ovat takuuna kelpoisuudestamme ja niiden puuttuminen on puolestaan kuin stigma, joka sulkee ovet.
Pernaruton arvomaailma
911-jälkeistä maailmaa piinasi pelko erilaisista terrori-iskuista ja yksi pelonaiheuttaja olivat pernaruttokirjeet. Ne olivat Yhdysvaltalaisille kongressiedustajille ja tiedotusvälineille lähetettyjä kirjeitä, joiden sisällä oli Ames-tyypin pernaruttobakteerin itiöitä sisältänyttä valkoista jauhetta. Tämä sai jo paljon ennen Covid19-pandemiaa ihmiset pelkäämään bakteereita ja maailman laajuista epidemiaa. Pahimman pernarutto-fobian jo mentyä ohi, olin töissä museossa, missä valmisteltiin taiteilija Antero Kare:n biotaidenäyttelyä eli taidetta, joka perustuu veistosten ja esineiden päälle levittäytyvästä bakteerikasvustosta.
Tehtäväni oli hankkia näyttelylle yhteistyökumppaneita ja sponsoreita. Ja vaikka museolla oli huolellisesti laadittu strategiat ja toimintaa ohjaavat arvot, niin bakteerikasvustoa esittelevä näyttely ei herättänyt riemunkiljahduksia liike-elämän edustajissa. Jouduin useamman kerran vääntäytymään erilaisiin akrobaattisiin asentoihin, kun yritin selittää, miksi kannattaisi lähteä mukaan yhteistyökumppaniksi biotaidenäyttelyyn. Suoraviivaisesti ajattelevat yritysjohtajat eivät nähneet mitään mahdollisuuksia yhdistää oman yrityksensä arvomaailmaa ja tukea bakteeritaidenäyttelyä ja ymmärrän tämän hyvin. Vai miltä olisi kuulostanut operaattoori Soneran (nyk. Telia) näyttely-yhteistyö: Verkkomme kattavuus on yhtä tehokas ja laaja kuin bakteerikasvustolla biotaidenäyttelyssä.
Opin tuon näyttelyn myötä hyvin tärkeän läksyn arvoista ja niiden merkityksestä. Vaikka yritysten ja yhteisöjen arvot, saattavat kuulostaa välillä hypokraattiselta puuhastelulta, niin niihin suhtaudutaan kuitenkin vakavasti, ja arvojen ja toiminnan välinen yhteys halutaan säilyttää puhtoisena ja ehyenä. Arvoilla ja niihin liitetyllä toiminnalla on nykypäivän maailmassa suuri merkitys.
Arvopohdintaan pitää ja kannattaa käyttää aikaa. Seuraaville välilähdille olemme nostaneet esille muutamia isoja kokonaisuuksia, joita voi käyttää arvopohdintojen taustamateriaalina. Emme ole keksineet pyörää uudelleen vaan käyttäneet julkisista lähteistä löytyviä asiakokonaisuuksia, joita on nykyaikana mahdotonta välttää. Olemme pyrkineet tuomaan mukaan myös Project Opus -hankkeen aikana esiin nousseita teemoja, jotka olemme kokeneet erityisen erityisiksi etenkin luovilla aloilla. Näillä arvoilla ei myöskään ole ikuisuustakuuta ja parasta ennen päivämäärä voi koittaa yllättäen, joten homehtumisen, happamoitumisen, etikoitumisen ja pilaantumisen välttämiseksi, suosittelemme seuraamaan julkista keskustelua. Maailma muuttuu, julkinen keskustelu muuttuu ja niin muuttuvat arvotkin ajan kuluessa. Se mikä vielä eilen oli uutta ja muodikasta, on huomenna haiseva mytty kellarin nurkassa.
Tarinoita projektimetsästä
Onni on orava
Onni-orava loikoili pesässään työntäyteisen päivän väsyttämänä sammalvuoteellaan laulun sanoja mukaillen. Onnin jäsenet olivat raukeat fyysisestä rasituksesta, kun se oli koko päivän ravannut pitkin metsän polkuja ravintoa etsimässä. Siinä maatessaan, hän mietti, että mitä merkitystä on kaikella tällä ahertamisella? Mikä on onnellisuuden salaisuus? Unen jo painaessa Onnin karvaisia luomia alaspäin, hän päätti ratkaista tämän filosofisen kysymyksen huomenna, kun olisi uusi päivä.
Nukkumatin unihiekka leijaili Onni-Oravan päälle ja ennen kuin hän ehti edes pörröhäntäänsä heilauttaa, oli hän lähtenyt purjehtimaan sinisellä venholla kohti höyhensaaria. Tuuli oli myötäinen ja Onnin vene lipui pehmeästi höyhensaarien rantaan. Rannalla häntä odotti hahmo, jonka täytyi olla hiekkaa heittelevä Nukkumatti.
Onni hyppäsi häntäänsä heilauttaen rannalle, joka oli pyöreiden leipäkivien (lituskainen kivi, millä voi heittää rantaveteen leipiä) täyttämä ja jokaiseen kiveen oli kirjoitettu jokin kaunis sana. Onni pysähtyi Nukkumatin eteen, joka sanoi hänelle – Poimi tassuihisi yksi kivi. Sen enempiä aikailematta Onni nappasi ensimmäisen kiven, minkä sai tassujensa väliin puserrettua. – Kivessä on vastaus kysymykseesi, sanoi Nukkumatti, ja heitti jälleen ilmaan hienon hienoa tähtipölyä, minkä täytyi olla unihiekkaa.
Onni tuijotti käpäliensä välissä olevaa lituskaista, valkoista kiveä, mihin oli kirjoitettu kultaisella musteella – Onni. Sehän oli hänen nimensä! Nukkumatti sanoi, että kivessä oli vastaus hänen kysymykseensä, mikä on onnellisuuden salaisuus. Vastaus oli siis onni ja Onni on orava. Samassa Onni-orava heräsi omassa vuoteessaan tuijotaen käpäliään. Onni hyppäsi vuoteeltaan, koska ei malttanut odottaa aamuun asti. Nopeasti hän etsi maalisudin, maalia ja kankaan palan, johon hän maalasi oman huoneen taulun muistuttamaan, mikä on tärkeintä tässä oravan aherruksessa: Onni on orava! Onni on olla orava.
Tehtävä
Mitkä ovat sinun projektisi arvot?
Pohdi yksin tai pohtikaa ryhmässä kolme tärkeää – ja merkityksellistä asiaa projektissanne? Minkälaiset arvosanat voitte näistä muodostaa?
