Projektien tyyppejä

Projektit eroavat siis paitsi tekemistavaltaan (toimenpiteiltään), tavoitteeltaan, toimenpiteiltään, tuloksiltaan (tuotokset), mutta myös vaikutuksiltaan ja vaikuttavuudeltaan. Kulttuurialoilla projekteja voidaan tyypitellä taiteenlajien tai genrejen mukaan. Puhutaan elokuvaprojektista, musiikkiprojektista, teatteriprojektista tai kuvataideprojektista. Yhteistä näille kaikille on, että niissä tuotetaan jokin luova, taiteellinen tuotanto: produktio tai produkti. Yleisesti näissä tapauksissa voidaan puhua tuotantoprojekteista. Projektimuoto perustellaan siis tuotannolla itsellään, jolla nähdään oma itsenäinen arvo. Tuotantoprojekti eroaa taiteellisesta teoksesta siinä, että se tehdään etukäteen määritellyssä ajassa, vaiheistetusti ja sille osoitetuilla resursseilla.

Toinen projektityyppien luokka muodostuu, kun tarkastellaan tekemistapaa ja tuotosta pidemmällä aikavälillä vaikutuksiin ja vaikuttavuuteen asti. Silloin projektin toimet tuottavat vaikutuksia ja muutoksen (ks. Projekin jälkeen) jonkun ihmisryhmän, organisaatioiden tai yhteisöjen tarpeisiin.  

Projektilla tuotetaan ihmisten, yhteisöiden tai yhteiskunnan tarpeisiin perustuvaa muutosta. Se voi olla parannusta tai korjausta olemassa olevaan toimintaan, organisaatioon, yhteiskunnalliseen asiaan tai aivan uutta tapaa toimia tai uutta tekniikkaa. Kehittämisprojektista voidaan puhua, kun parannetaan aikaisempaa, ja innovaatioprojektista, kun tuotetaan jotakin (kohdejoukossa tai ympäristössä) olennaisesti uutta. Kehittämis- ja innovaatioprojekteissa tärkein puoli on niidenv aikutus ja vaikuttavuus. 

Esimerkki kehittämisprojektista. Työpaikassa X halutaan parantaa työhyvinvointia. Työpaikassa on aiemmin tehty erilaisia toimenpiteitä ja nyt halutaan kehittää luovia hetkiä tanssin ja improvisaatioteatterin keinoin. Olennaista ei ole tanssi ja näytteleminen sinänsä vaan että se nimenomaan tuo lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutuksia työhyvinvointiin: esimerkiksi jaksamiseen ja työyhteisöllisyyteen. Jos projektin tuloksena työhyvinvointi kohenee ja vaikutuksia sekä vaikuttavuutta havaitaan, on projekti onnistunut. 

Esimerkki innovaatioprojektista: Työttömien nuorten yhteiskunnallista osallisuutta on pyritty vahvistamaan paikkakunnalla X kaikin keinoin. Projektissa nuoret tekevä musiikkia (Rap-pajalla) yhteiskunnallisista aiheista ja tämä lisää nuorten yhteiskunnallista tietoisuutta, yhteisöllisyyttä ja oman toiminnan hallintaa. Muualla ja muille kohderyhmille tällaista toimintaa on ollut, mutta paikkakunnalla X tämä on uusi toimintamuoto. Sen käyttöönotto ja soveltaminen valitulle kohderyhmälle edellyttää projektimaista toimintaa, jossa yhtenä tekijänä on musiikkituotannon ohjaaminen. Kyseessä on innovaatioprojekti, jossa musiikkituotannon ohjaaminen on osa muita toimintoja, joilla tuotetaan uusi innovatiivinen tapa vahvistaa osallistujien toimijuutta. Innovaatiot eivät aina ole jotain täysin uutta, vaan myös olemassa olevan toimintamuodon soveltamista uudelle kohderyhmälle. 

Oma projektityyppinsä on investointiprojekti. Sen vaikuttavuus mahdollistaa muuta toimintaa. Tyypillinen investointiprojekti on toimitilojen rakentaminen tai uusien laitteistojen ja tekniikoiden käyttöön ottaminen. Investointiprojektiin voi liittyä monivaiheisia toimenpiteitä, jotka sisältävät esimerkiksi teknologioiden käyttöä tai käyttöönottoa sekä tuotteiden valmistamista, uuden oppimista ja organisointia. Investointiprojekti sisältää olennaisesti jonkin työn tekemiseen, liiketoimintaan tai tuottamiseen käytettävän esineistön, laitteiston tai toimintaympäristön (esim. studio) hankkimisen. Pelkästä hankinnasta sen erottaa siinä, että sillä on projektimainen ajallisesti vaiheistettu ja toiminnallisesti eriytetty luonne. 

Projekteja voi eritellä myös sen mukaan tuottavatko ne vaikutuksia organisaation tai yhteisön sisäisesti (työntekijöille, organisaatiolle, vapaaehtoistoimijoille) vai ulkoisesti, siis esimerkiksi kohderyhmille tai yleisöille. 

Sisäiset projektit voivat sisältää oppimista, osaamista, uusia toiminta- ja organisoimistapoja. Niinpä voidaan puhua oppimisprojekteista (vaikutus: osaamisen lisääminen) ja organisaation kehittämisprojekteista (vaikutus: muuttuneet toimintatavat).  

Ulkoisiin vaikutuksiin tähtäävät projektit voivat olla kohderyhmän toimintapotentiaalin, osallistumisen ja tiedon lisäämisestä. Silloin puhutaan osallisuusprojekteista. Osallisuusprojektia aajempana vaikutuksiltaan l voidaan pitää kehitysprojektia, jossa kohdejoukon tms. yhteiskunnallinen asema kehittyy kokonaisvaltaisemmin. Tähän tyyppiin kuuluvat myös projektit, missä kehitetään fyysistä ympäristöä, esimerkiksi kaupunginosaa. Projektilla vahvistetaan kohderyhmään kuuluvien kykyä toimia. 

Oma tyyppinsä ovat projektit, jotka pyrkivät vaikuttamaan ihmisten asenteisiin, arvoihin ja niiden mukaisiin toimintavalintoihin. Luovien alojen hankkeita perustellaan usein esimerkiksi sillä, että niillä pyritään vaikuttamaan luontosuhteeseen, yhteiskunnallisen tasa-arvoisuuden tai ihmisryhmien kunnioituksen ja arvostuksen asenteisiin. Projektilla pyritään siis arvopäämääriin ja muuttamaan yhteiskunnallisia asenteita tai – arvoja. Tälle tyypille ei ole yksiselitteistä nimeä, mutta voisi puhua arvo- tai asenneprojektista. 

Pirkka-pöllö istui männyn oksalla tuijotellen elämää aluskasvillisuudessa. Viime ruokailusta oli vain tovi ja siksi kiinnostus ei ollut kulinaarista, vaan enemminkin lajien moninaisuuteen liittyvää. Välillä puun alla kävi pöhinä. Muurahaiset vaelsivat omia polkujaan huolehtien järjestelmällisesti tehtävistä, joita kauempana olevassa pesässä majaileva kunigatar oli määrännyt. 

Kevät ilmassa pörräsivät ötökät: hyttyset, pistiäiset, kärpäset ja sittisontiaiset ja siellä täällä lentelivät perhoset. Mitja-myyrä kurkisti karikkeen alta kaivamastaan tunnelista.

Jänis yritti epätoivoisesti piiloutua mustikan varpujen alle, kun samaan aikaan tuulen alapuolella kettu nuuski ilmaa ja heilutteli häntäänsä.  

Pirkka-pöllö räpäytti silmiään ja sille tuli mieleen ajatus saada jotain järjestystä metsän epäjärjestykseen. Hän alkoi luokitella allaan näkyvää elämää jokaisen eliön ominaisuuksien perusteella. Linnut kuuluisivat ehdottomasti korkeimmalla olevaan lokeroon, koska linnut lentävät ja toisaalta olisi loogista silloin laittaa maanalla elävät alimpaan lokeroon. Mutta entä oravat? Nehän saattavat kiivetä korkealle puuhun eli kuuluisivat myös ylälokeroon, tuumaili Pirkka. Onkohan tämä lainkaan järkevä tapa tyypitellä metsän eläimiä ja mitä hyötyä tyypittelystä on? – Tyypittelyllä ehkä saisi jonkun järjestyksen tähän kaaokseen, vai saisiko? Pääasia kuitenkin on, että metsässä on hyviä tyyppejä ja kaikilla on oma paikkansa, loppupäätteli Pirkka ja levitti siipensä lehahtaen hiljaiseen liukuun pujotellen läpi metsän puiden muodostaman sokkelon.