Projektin jälkeen

Projektin päättyminen merkitsee nykyaikana monessa tapauksessa työsuhteen päättymistä. Ensiksi töitä on tehty suurella innolla ja hyvällä motivaatiolla, mutta kun rahoitus päättyy, niin päättyvät myös työt. Tämä on arkitodellisuutta, jonka kanssa projektityöntekijät elävät. Projektirahoituksella pyörivät työsuhteet ovat tyypillisiä juuri kulttuuri- ja taidealoilla sekä naisten työsuhteissa. Tietenkin on voitu hakea jatkorahoitusta uudelle projektille ja työt saattavat jatkua seuraavassa projektissa, mutta aina näin ei ole. Projektityöntekijöille itselleen tämä on kuluttavaa. Yksilöiden näkökulmasta projekteja on arvosteltu juuri pätkätyökulttuurista, mikä aiheuttaa elämän pirstaloitumista. Elät vain projektin kerrallaan. Pahimmillaan projektin päättymisen julmuus on tilanteissa, missä päättyvät työt, uutta rahoitusta ei ole ja myös projektissa luotu muutos- tai uusi toimintatapa päättyy. Edessä on siis täydellinen projektikuolema, joka tappaa myös projektityöntekijän motivaation. Mitään ei jää jäljelle. Kaikki tehty työ, projektin tulokset, luodut uudet käytännöt sekä kumppanuudet päättyvät.

Projektin ei kuitenkaan aina tarvitse päättyä näin traagisella tavalla. Ideaalissa tapauksessa uusi rahoitus on saatu ennen projektin päättymistä ja tekijöillä on mahdollista jatkaa saman teeman parissa, vaikka näkökulma tai vaihtuukin. Myös päättyvän projektin tuloksia saatetaan hyödyntää vielä pitkään projektin päättymisen jälkeen. Projektissa luodut tuotokset ja uudet toiminta-tavat olla käytössä vuosia projektin jälkeen ja projektin vaikutukset eivät pääty samalla kellon lyömällä kuin rahoitus. Vaikuttavuuden ja projektin yhteyttä voi olla välillä vaikea osoittaa, mutta jollain tavalla tämäkin näkyy. Projektin päättyminen ei siis ole lopullista.

Projektin loppuvaiheessa tai rahoituksen päättyessä on edessä raportointi. Loppuraportti on kuin muistokirjoitus, projektin negrologi. Yritämme sanoa kaiken kauniisti, mutta totuudenmukaisesti. Erona on kuitenkin se, että negrologissa kauniisiin sanoihin riittää epätäydellisemminkin eletty elämä, kun taas loppuraportissa pitäisi olla tavoitteet saavutettuna. Vaikka harvoin rahoittaja pyytää palauttamaan rahoituksen, niin projekteihin on kuitenkin lähes aina sisään rakennettu ajatus onnistumisesta. “Miten noin niinkus omasta mielestä meni” tai “Ei mennyt ihan kuin Strömsössä” ei ole vaihtoehtona ulkoapäin rahoitetuissa projekteissa.

Julkisen – ja kolmannen sektorin projektien määrässä tapahtui räjähdys Suomen EU-jäsenyyden myötä ja liike-elämästä tuttu työskentelytapa otti oman paikkansa myös ei-kaupallisella puolella. Nykyään elämme projektityön kolmannessa aallossa ja projektityöosaaminen on myös kasvanut. Kulttuuri- ja taidealoilla projektityylinen elämän tapa on ollut todellisuutta pitkään, mutta nykyiset rahoitusohjelmat ovat vasta pakottaneet kehittämään projektiosaamista.

Uusi alku

Projektin jälkeen tuijotellaan kuvaannollisesti tyhjiä hanskoja ja pohditaan, että mitä jäi käteen. Katsomme taaksepäin ja tuhahdamme, että ei mennyt niinkuin Strömsössä. Suunnitelmassa kuvattu kaunis ja täydellisyyttä hipova idylli ei ehkä täysin toteutunut. Palautekeskustelussa esimiehen kanssa kuulemme kuluneen kysymyksen, että miten noin niinkus’ omasta mielestä meni? On tilin teon hetki. Saavutimmeko tavoitteet ja lunastimmeko lupaukset? Viimeinen sammuttaa valot! Näytelmä päättyi. Esirippu laski. Mitä nyt? Onko tämä kaiken loppu vai alkaako tästä jotain uutta? Projektin jälkeen on joka tapauksessa hetki, jolloin meillä on mahdollisuus oppia ja laskea perusta uusille mahdollisuuksille. 

Projektin päättymiseen liittyy usein haikea tunnelma. Laitamme viimeisen mapin hyllyyn, painamme tietokoneen “enter” -nappia ja lähetämme loppuraportin rahoittajalle. Tietty vaihe päättyy ja et tiedä jatkuuko se toisessa muodossa. Luovutamme rakkaalta tuntuvan tuotoksen. Jatkamme eteenpäin ja toivomme, että joku hyödyntäisi tuotoksia vielä projektin jälkeen.  Määritelmänsä mukaisesti projekti on määräaikaista toimintaa. Sillä on alku ja loppu. Projekti päättyy, kun toimenpiteet on tehty, tulokset on saavutettu ja toiminta on arvioitu ja raportoitu.  

Kulttuuri- ja taidealan työtehtävät ovat usein projektitöitä, määräaikaisia tehtäviä, väliaikaisia rahoituksia ja jatkuvaa epävarmuutta. Yhden projektin – tai rahoituksen päättyessä, seuraava on jo haussa tai ainakin valmistelussa. Toisinaan tuntuu siltä, että luovan alan projektityöt ovat kuin karusellista toiseen hyppäämistä. Projektityöntekijän arki on sykliä, missä uudet alut ja vanhojen projektien päätökset seuraavat toisiaan. Todellisuudessa projektin elinkaari ei kuitenkaan pääty viimeinen päivä, vaan projektin aikaansaamat vaikutusaallot jatkavat eloaan kauas tulevaisuuteen.   

Projektisuunnitelmissa yleensä ennakoidaan, mitä tapahtuu projektin päättymisen jälkeen. Projektin aikana on saatu aikaiseksi erilaisia tuotoksia. Ne voivat olla esimerkiksi mediatuotteita, toimintamalleja tai prototyyppejä. Tuotoksilla on välittömiä vaikutuksia, jotka näemme jo projektiaikana ja edelleen vaikuttavuutta, mikä tapahtuu tulevaisuudessa. Kaikkea emme voi ennakoida tai ennustaa, mutta jo projektin suunnitteluvaiheessa meiltä edellytetään visionäärin ominaisuuksia nähdä, mitä tapahtuu projektin jälkeen. Projektityössä on kysymys selkeän tavoitteellisesta toiminnasta. Pyrimme aikaan saamaan vaikutuksia, jotka tapahtuvat välittömästi, mutta myös aikaan saada vaikuttavuutta, mikä näkyy tulevaisuudessa.  

Hyvässä projektisuunnitelmassa pyrimme siis näkemään nykyhetkestä tulevaisuuteen. Emme kuitenkaan ennusta tulevaisuutta, vaan olemme kuin insinööri, jonka visiot tulevaisuudesta perustuvat laskelmiin. Ymmärrämme projektin elinkaarta kuvaavan vaikuttavuus syklin. Meillä on tavoite ja meillä on rajallinen määrä resursseja. Suunnittelemme toimenpiteitä, millä saavutamme tavoitteet ja miten syntyy konkreettisia tuloksia. Tuloksilla saadaan aikaan vaikutuksia, jotka aikaan saavat muutoksen, millä edelleen on tulevaisuuteen ulottuvaa vaikuttavuutta.   

Klassinen esimerkki vaikuttavuusprosessista on kertomus joen rannalla asuvasta yhteisöstä. Heillä on tarve päästä joen yli, koska toisella puolella on jotain, mitä he haluavat. Tavoitteena on siis päästä liikkumaan joen yli. Yhteisöllä on resursseina rakennusmateriaalia, työvoimaa ja suunnitelmat sillan rakentamisesta. Yhteisön siltaprojektin toimenpiteenä on sillanrakentaminen. Rakentamisen tuotoksena valmistuu silta ja välittömänä vaikutuksena on, että ihmiset pääsevät liikkumaan joen yli. Vaikuttavuus syntyy vähitellen esim. asutuksen leviämisenä ja mahdollisena elintason nousuna ja uusina mahdollisuuksina toisella puolen jokea. Vaikuttavuuden syntyyn vaikuttavat luonnollisesti myös muut tekijät. 

Vaikutuksien ja vaikuttavuuden ennakointi ja arviointi on visaista toimintaa, sillä mitä laajemmista ja pidempiaikaisista vaikutuksista ja vaikuttavuudesta on kysymys, sitä vaikeampaa niitä on arvioida. 

Vaikutus ja vaikuttavuus viittaavat jossain määrin samanlaisiin asioihin projektin kontekstissa. Niille voi kuitenkin tehdä selvän käsitteellisen eron: vaikutus on suoranainen seuraus projektin toimenpiteistä ja niiden vuorovaikutuksesta kohderyhmän kanssa. Vaikuttavuus on laajempi seurausten joukko, joka muodostuu kun projektin toimenpiteet, produktit ja tulokset vaikuttavat tiettyjen ihmisten tai organisaatioiden elämään tai toimintaympäristöissä ja ekosysteemeissä.