Maailma ei tule valmiiksi eivätkä ongelmat koskaan ratkea… Joskus maailma ja ongelmat kuitenkin muuttavat muotoaan.
Projektin ajatus on tuottaa tuloksia, tuotoksia ja vaikutuksia ajallisesti rajatussa tilassa. Projektit onnistuvat tai epäonnistuvat. Ne ratkaisevat määritetyt ongelmat ja saavuttavat tavoitteensa. Joskus ne eivät siinä onnistu, mutta sittenkin ne tarjoavat tietoa siitä, miten kannattaa ongelmiin tarttua – tai ainakin siitä, miten niitä ei saada ratkottua.
Kun projekti on ohi, ollaan harvoin tilanteessa, jossa projektin alkutilassa havaittu tarve olisi täysin kadonnut. Se on edelleen olemassa sellaisenaan, siitä on uusi ja syvempi käsitys tai se on muuttanut ajan myötä muotoaan. Jos projektin päätösvaiheessa ajatellaan tämän tapaisesti, odottaa jatkohanke työstämistään.
Jatkohankkeesta on yleensä monella tapaa hyötyä. Hanke on kehittänyt toteuttajiensa osaamista ja sen perustalle on hyvä rakentaa. Osaamisen lisäksi asiantuntemus on kehittynyt, ideat ja toteutustavat on helpompi löytää. Yleisöt ja kohderyhmät tunnetaan ja kumppanuudet ovat muodostuneet.
Jatkohankkeen rakentaminen törmää kuitenkin usein ajatukseen, että rahoittaja ei ole kiinnostunut rahoittamaan samaa toimintaa toiseen kertaan. Tämä onkin totta, hankerahoitus ei ole yleensä tarkoitettu toistuvaan toimintaan. Hankehakemuksen on sisällytettävä jotakin uutta.
Jatkohankkeen miettiminen voidaan aloittaa miettimällä hankkeen toimenpiteiden asemesta hankkeen tuloksia. Mitä saavutettiin ja miten sitä on arvioitu? Tuloksista voidaan ehkä huomata, että hanke todella saavutti tavoitteitaan, mutta verrattuna hankkeen tarpeeseen, kaikkea ei olekaan ratkaistu. Sitten voidaan miettiä, miksi hanke ei ratkaissut sille asetettuja kysymyksiä.
Vastaukset voivat olla jotakin tällaista:
- Hankkeen toiminta oli hyvää, mutta ulottui vain suppeaan toteutukseen. Jatkoajatus voisi olla laajentaa: enemmän ja laajemmin, uusia kohderyhmiä tai yleisöjä, uusia paikkakuntia tai kumppaneita.
- Hankkeen toiminta tuotti tuloksia, mutta vaikutukset sammahtivat heti projektin päätyttyä. Jatkoajatus voisi olla painottaa tulosten juurruttamista, jalkauttamista tai vaikuttavuutta. Jatkohankkeessa tehdään ehkä samantapaisia asioita, mutta nyt ajatuksella että ne jäävät omassa ympäristössään todella elämään.
- Hanke tuotti hyvät tulokset eikä sitä ole syytä jatkaa, mutta maailma ei silti ole valmis. Ehkäpä seuraava hanke pikemminkin täydentää tai laajentaa kuin jatkaa toimintaa. Ehkä uudet toimijat ja uudet toimintatavat tuovat ideoita aivan uudesta hankkeesta, joka kuitenkin rakentuu edellisen tuloksille ja kokemuksille. Hankkeen tulokset tekevät kenties mahdolliseksi jotakin aivan uutta kehitettävää toimintaa.
- Hankkeen toiminta tuotti tuloksia, mutta vaatimattomasti, liian vähän tai olivat pienimuotoisia. Jatkon miettiminen voi alkaa analyysilla miksi tulokset olivat tällaisia? Jossakin onnistuttiin ja siemen parempaan ilmeisesti on, mutta tärkeää onkin miettiä mikä meni huonommin. Eikö kohderyhmiä tavoitettu? Oliko tavoitettujen ihmisten sitoutumisessa ongelmia? Entä toteutuksessa: oliko se haparoivaa, väärään aikaan tai väärässä paikassa? Oliko käytännön tavoitteet asetettu väärin, tuottiko tekeminen eri tuloksia kuin tavoiteltiin? Jatkohankkeistaminen voi perustua siihen, että tehdään olennaisesti samanlaisia asioita, mutta paremmin, tehokkaammin ja tuloksellisemmin. Oikein pohdittuina hankkeen pulmat voivat kääntyä jatkohankkeen vahvuuksiksi.
- Hanke yksinkertaisesti epäonnistui. Tulokset eivät tyydyttäneet ja tekeminen oli tervanjuontia. Voisiko tässäkin olla oppimisen paikka? Kenties kyllä, oppiminen hankekokemuksista voi olla sitä, että hanketta ei kannata toteuttaa koetulla tavalla, vaan tehdä aivan toisin.
Tarinoita projektimetsästä
Silta, joka ei vienyt minnekään?
Misa-majava ja Onni-orava olivat rakentaneet joen yli sillan. Oikeastaan sillan rakensi Misa ja hänkin alkujaan rakensi padon, eikä se ollut ihan eilisen päivän projekti, mutta eräänä päivänä Onni keksi, että oikeastaan patohan on silta. Siihen piti lisätä vain viimeinen puunrunko, niin sitä pitkin pääsi vastarannalle. Se oli siis uusi innovaatio, missä vanha pato sai uuden käyttötarkoituksen ja näin myös Onnista tuli siltaprojektin toinen omistaja. Uutuuttaan hohtavalla sillalla eläimet pohtivat siis mihin seuraavaksi ryhtyisivät.
– Seuraavaksi voisi rakentaa käpyjen talvivaraston toiselle puolen jokea, nyt kun joen yli pääsi liikkumaan helpommin, ehdotti Onni.
– Metsän eläimille voisi rakentaa komeamman kylätalon ja sinne sitten voisi suunnitella tapahtumia, koska eläimet voivat kokoontua yhteen nyt entistä helpommin, tuumaili Misa.
Yhdessä Misa ja Onni puhelivat, mitä kaikkia uusia asioita olisi nyt mahdollista tehdä, mutta ennen uuden projektin aloittamista he päättivät vielä testata siltaa. Silloin he huomasivat suuren ongelma. Toisella puolen jokea silta päättyi ei-minnekään, pusikkoon! Tai oikeastaan silta alkoi pusikosta. Aivan miten vaan halusi asian ilmaista. Ainakin aluksi Misa ja Onni tarvitsisivat tien tai polun, joka alkaisi sillasta, sillä eihän ole mitään järkeä siinä, että silta ei vie minnekään. Ja näin aluksi he siis päättivät, että seuraava projekti olisi rakentaa tie, mutta minne? Eihän siinäkään olisi mitään järkeä, että sillasta lähtisi tie, joka ei veisi minnekään. Tarvitaan siis joku paikka, jotain tarkoitusta varten ja koska paikalla on tarkoitus, niin sinne pitää rakentaa tie ja jotta tielle pääsisi, tarvitaan silta, joka heillä jo oli. Näitä jäivät ystävykset pohtimaan ja katselivat joelle heijastuvaa ilta-auringon siltaa, joka ei myöskään vienyt minnekään.
TEHTÄVÄ
Pohdi onko sinun projektissasi mahdollisuuksia tehdä jatkohanke?
Projektin jälkeen
Vaikutukset
Vaikuttavuus
Jatkohankkeistaminen
Vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointi
