Miksi kaiken pitää aina muuttua?
“Miksi kaiken pitää aina muuttua,” kyseli muinoin sketsihahmo Aina Inkeri Ankeinen. Hän olisi toivonut kaiken jatkuvan totutulla tyylillä, koska muutokset aiheuttivat stressiä ja mielipahaa. Aina Inkerin psyykkinen selviytymiskyky eli resilienssi oli hyvin alhainen, eikä hän kyennyt toimimaan joustavasti muutostilanteissa. Uudet yllättävät tilanteet pakottavat muuttamaan omia opittuja käytäntöjä tai ainakin mukautumaan uusien olosuhteiden mukaisesti. Muutoksissa mitataan resilienssiä ja onneksi resilienssiä voi parantaa vuorovaikutuksella.
Resilienssillä tarkoitetaan yksilön tai esim. työyhteisön kykyä selviytä ja toipua stressaavista tai traumaattisista tilanteista. Yleensä kriiseillä on projekteja muistuttava aikaraami eli niillä on alku ja loppu. Projektityöhön kuuluvat haasteet ja aika ajoin tulevat kriisit. Vastoikäymiset ovat osa elämää, mutta niihin ei kuulu jäädä elämään. Resilienssi on taito, joka auttaa meitä palautumaan työelämän stressaavista tilanteista ja näin ollen, kun harjaannutamme resiliensiämme, parannamme myös työkykyämme.
Resilienssin ydin on siinä, että löydämme merkityksiä vaikeista tilanteista ja kasvamme niistä. Se edellyttää itsetuntemuksen kasvua ja uusien rutiinien oppimista muutostilanteessa. Tärkeä osa resilienssiä on epämukavien tunteiden kohtaaminen. Samaan aikaan, meidän tulee antaa itsellemme lupa pyytää ja ottaa vastaan apua, sillä yksin puurtaminen ei kehitä resilenssiämme.
Resilienssi ei ole ominaisuus, vaan se on taito käsitellä tunteita ja löytää ratkaisuja. Jokainen yksilö voi vahvistaa omaa resilienssiään elämän ja kokemuksen kautta, mutta myös työyhteisössä voidaan yhdessä tutkia ja kehittää resilienssiä. Resilienssi kehittyy vuorovaikutuksessa. Resilienssi auttaa meitä palautumaan ja oppimaan uutta, mutta myös toimimaan tehokkaasti stressaavissa tilanteissa. Mitä parempi resilienssi on, sitä paremmin pystymme selviytymään elämän haasteista ja vastoinkäymisistä.
Yhdessä
Eräässä hankkeessa jouduin venyttämään niin sanotusti pinnaa äärimmilleen. Projektipäällikkö sekä hankepartnerin työntekijät tulivat täysin erilaisesta työkulttuurista, mihin itse olin tottunut. Heidän projektikokouksensa kestivät koko päivän ja tempo oli hyvin hidas. Itse olin tottunut ratkaisukeskeiseen ja tehokkaaseen kokoustoimintaan. Hankeyhteistyö kriisiytyi siihen pisteeseen, että emme enää löytäneet sovitteluratkaisuja omin neuvoin.
Koska en voinut muuttaa muiden käytöstä, päätin keskittyä itseeni. Muutin omia tavoitteitani kokoustyöskentelylle ja hyväksyin seurustelumoodilla etenevät kokoukset. Ihme tapahtui ja loppuhankkeen ajan yhteistyö sujui kuin tanssi. Vuorovaikutuksen tuloksena myös toinen osapuoli ymmärsi tuskani kokousten etenemisestä ja sain oikeuden osallistua vain alkuosaan projektikokouksista. Resilienssitaitoni kehittyivät.

RESILIENSSI ON TIIVISTETYSTI
- johtamistaitoa kriiseissä
- ennakointia ennenkuin tulee kriisi
- valmiutta käsitellä tilanteita, joihin liittyy muutos
- palautumista vastoinkäymisten jälkeen
- itsetuntemusta omista keinoista selviytyä
- työhyvinvointia koko työyhteisössä
- realistista optimismia
- merkityksien löytämistä vastoinkäymisistä
Tarinoita projektimetsästä
Misa-majavan projekti
Minulla on projekti. Aloitin sen keväällä. Ensimmäinen tavoitteeni oli rakentaa pato, jonka avulla olisin saanut joen pinnan nousemaan ja tulvimaan viereiseen lehtoon. Tulvavesi olisi lahottanut puiden runkoja ja helpottanut uusien puiden kaatamista. Pato olisi antanut suojaa monille eläimille ja minulle siitä olisi tullut koti, minne olisin voinut kutsua erään Misu Majavan ja olisimme voineet perustaa uuden majavayhdyskunnan.
Viime kesä oli kuitenkin ilmaston muutoksesta johtuen vähäsateinen ja joen uoma kuivui niin paljon, että patoni ei pystynyt keräämään riittävästi vettä, enkä saanut tulvavesiä nostatetuksi lehtoon.

Nyt minua v…*ttaa kuin pientä ystävääni, Onni-Oravaa. Olen keskustellut asiasta hänen kanssaan ja hän vinkkasi, että puun latvasta näkyy toinen runsasvetinen joen uoma hieman kauempana. Olenkin päättänyt siirtää patoprojektini uuteen paikkaan ja aloittan lumien sulattua puun kaatamiset uutta patoa varten. Joskus sitä asiat eivät vaan onnistu ensimmäisellä yrittämällä, mutta silloin ei saa luovuttaa. Olen päättänyt pyytää Misu Majavan katsomaan uutta padon paikkaa ja olisihan sen rakentaminen yhdessä paljon mukavampaa!

Tehtävä
Miten voi kasvattaa resilienssiä?
MIELEN RAUHOITTAMINEN
- Luovu pakkotahtisesta suorittamisesta!
- Riko rutiinit!
- Silmät kiinni. Hengitellään. Pidä tauko.
- Varaa aikaa vapaalle ajattelulle!
- Ole täysin läsnä muille.
- Aloita läsnäolo itsestäsi.
Voit laittaa taustalle soimaan musiikkia allaolevasta soittimesta. Pohdi päivittäisiä rutiinejasi ja laadi itsellesi oheiseen taulukkoon lukujärjestys. Millainen on tyypillinen päiväohjelmasi? Seuraavaksi voit vaihtaa lukujärjestykseen yhteen kohtaan tehtäväksi, “Aikaa ajattelulle! Kesto, 1h.” Sitten vaihda joku päivärutiineistasi johonkin ihan muuhun. Miltä kuulostaisi kävelyretki metsään, voimistelutukio, musiikin kuuntelu tai taidenäyttelyssä vierailu keskellä päivää? Ota myös yhteyttä läheiseen työkaveriisi ja kysy mitä hänelle kuuluu? Keskity kuuntelemaan.
Projektin aikana
Projektin johtaminen
Projektin seuranta
Sudenkuopat
Resilienssi
Projektin talous
Viestintä


